Jenni Aaltonen elää unelmiaan askel askeleelta todeksi. Hän on hakenut koko elämänsä rohkeasti omaa juttuaan ja antanut omien intohimojen ohjata uravalintojaan. Vaikka Jennistä ei vielä tunnu siltä, että unelmaura olisi valmis, suunta on ollut koko ajan oikea: ”Vaikken ole koskaan ajatellut asiaa, on tosi hienoa huomata, että siellä on se punainen lanka”. Jenni ei ole tiedostanut olevansa intohimoduunari ja pohti mitä ihmettä hän pystyisi siitä meille kertomaan. Meille oli kuitenkin alusta asti selvää esimerkiksi Jennin instatilin @jekkuaaltonen kautta, että intohimo paistaa tekemisistä läpi!
Vaikken ole koskaan ajatellut asiaa, on tosi hienoa huomata, että siellä on se punainen lanka
Jenni on kasvanut yrittäjäperheessä ja yrittäjyys on aina ollut itsestään selvää. Hän on vuosien varrella tehnyt erilaisia kotikutsuja, pitänyt sisustusliikettä ja perustanut ryhmäliikuntapaikan Poriin jo parikymppisenä. Jos jokin asia ei ole enää sytyttänyt, hän on rohkeasti vaihtanut alaa: ”En ole ikinä tehnyt mitään sellaista, mistä en ole tykännyt.” Jälkikäteen Jenni pohtii, että ehkä pitkäjänteisyys olisi muovannut omaa uraa erilaiseksi ja tuonut kannattavampia yrityksiä.
Kohti intohimoduunia
Edelleen Jenni kuitenkin pohtii, mitä hän tekisi seuraavaksi. Hän oli jo lopettanut ryhmäliikunnan ohjaamisen, mutta pandemiatilanteen myötä hän aloitti ohjaamisen uudella tavalla Facebook-ryhmän kautta. Jenni nauttii siitä, että saa omalla liikkumisellaan itselleen muilta voimaa. Hän ei osaa kuvitella itseään toimistotehtävissä, vaan saa iloa siitä, että voi tuottaa iloa ja motivoida toisia instatilillään tanssien. Hän on ollut yllättynyt, miten tuntemattomat ihmiset lähestyvät viestein esimerkiksi kiittäen päivän piristyksistä.
Jenni Aaltonen möi kuntosaliliiketoiminnan joitain vuosia takaperin. Hän rauhoitti elämänsä ja keskittyi antamaan aikaansa perheelleen. Samalla hän opiskeli myös valokuvaajaksi. Uusioperheen kautta hän lähti vetämään jo 25 vuotta Porissa toiminutta rakennuspiirustuksia tekevää kopio- ja tulostusyritystä Kopiorasteria, joka mahdollistaa tällä hetkellä myös Jennin luovat liiketoiminnat liikunnan ja valokuvauksen. Ne ovat Jennin intohimoduunit, joita yhdistämällä hän tekee unelmatyötään. Niiden lisäksi hän haluaisi yhdistää työhönsä somemaailmaa. Jenniä pääsee myös seuraamaan erilaista bisnesmaailmaa miehensä kautta, mikä kiehtoo häntä paljon.
Sekä valokuvauksessa että liikunnassa Jennillä on yhdistävä tausta-ajatus tuottaa naisille iloa ja hyvää oloa, naiseutta esiin tuoden. Se on suurempi asia, kuin itse liikunnan ohjaaminen tai valokuvaus. Siksi esimerkiksi tuotekuvaus jäi Jennin repertuaarista aika nopeasti. Valkokuvauksen suhteen Jenni aina välillä unelmoi: Oma studio olisi upea, mutta sellaista tilaa ei vielä ole tullut vastaan. Jenni on omien sanojensa mukaan ”tottunut tekemään paljon kädet savessa”. Hän haluaisi kasvattaa valokuvausliiketoimintaa ja tarjota sitä kautta myös jollekin toiselle työpaikan, kuten Kopiorasterinkin kautta. Raha ei siis pelkästään ole määrittelevä tekijä, mutta motivoi toki tekemään asioita.
Jennin vinkit intohimoduunista haaveileville
Jenni Aaltonen ei itse koe olevansa rohkea, vaikka moni niin hänelle sanookin: ”taas se tekee jotain uutta”. Jenni pohtii ja miettii ennen kuin lähtee yritystoimintaan, onko niissä omalla tavallaan järkeä, ja kokeilee uusia asioita. Hän kehottaa intohimoduuniaan pohtivalle ”puntaroimaan onko valmis menettämään niitä asioita, joita elämässä on ja rohkeasti lähtemään siihen juttuun sisään, mitä haluaa tehdä”.
Tärkeä vinkki on myös mentori, joka voi antaa esimerkiksi aloittavalle yrittäjälle vinkkejä. Ihmiset haluavat mielellään auttaa ja Jenni kokee itsekin saavansa toisten auttamisesta itselleen apua. Jenni on tehnyt itse paljon töitä, jotta ymmärtää liiketoiminnan numerot ja olisi voinut olla helpompaa, jos olisi ollut joku, joka olisi sparrannut häntä alkuun enemmän. Jenni kehottaa ottamaan vaikkapa somessa rohkeasti yhteyttä jollekin, jonka uskoisi voivan auttaa.
Jenni tsemppaa miettimään rohkeasti omaa intohimoduunia ja pohtimaan samalla myös omaa identiteettiä. Esimerkiksi yrittäjyyden pariin Jenni palasi, koska koki, että jotain olennaista hänen elämästään jäi pois. Samaan aikaan hän elää uusperhearkea, hoitaa myös mökkiä, yritystoimintaa, valokuvausta ja jumppia. Kun tekee intohimoduunia, elämä ei tunnu ehkä niin kaoottiselta, kuin perinteinen 8-16 työarki voisi tuntua, kun voi lähteä sunnuntaisinkin valokuvaamaan.
Myös palautuminen on tärkeää. Jenni rentoutuu ja palautuu liikunnan avulla. Se, että hän esimerkiksi aloittaa jumppatunnin, saattaa tuntua työltä, mutta lopettaessa se ei enää tunnukaan siltä. Palautuakseen toki tarvitsee jotain ihan muutakin, Jenni esimerkiksi saattaa löhötä sohvalla katsoen sarjoja, jotka hän valitsee mielentilansa mukaan. Jenni nauttii intohimoduuneistaan ja vapaa-ajastaan sekä siitä, että kaikki menee iloisesti sekaisin!
Kaikki unelmaduunarien tarinat löydät täältä.
