Tässä blogitekstissä pohdimme sitä, onko epämukavuusalue kehittymisen edellytys ja ehto. Onko välillä syytä käydä boksin ulkopuolella? Riittääkö elo mukavuusalueella tyytyväisyyteen? Silmiimme on viime aikoina osunut paljon kirjoituksia siitä, onko tarpeellista kehittyä jatkuvasti, tarvitseeko koko ajan pyrkiä eteenpäin ja onko kaikilla pakko olla tavoitteita. Äkkiä ajateltuna vastaisimme varmasti itsekin, että ei tietenkään. Jatkuva eteenpäin pyrkiminen ja tavoitteellisuushan lisää monelle ahdistusta, stressiä ja paineita yleensäkin. Tarkastellaanpa asiaa kuitenkin lisää. Onko epämukavuusalueella pakko viettää aikaa?
Epämukavuusalue on sana, jota kuulee usein käytettävän ja useimmiten kahdesta eri äärinäkökulmasta. Joko positiivisella kaiulla itsensä kehittämisen ja voittamisen yhteydessä tai sitten stressaavalla kaiulla pakosta olla epämukavuusalueella jostakin syystä. On todellakin totta, että kannattaa tehdä elämälleen jotakin, jos koko ajan tuntuu pahalta ja ahdistavalta, mutta se ei ole varsinaisesti epämukavuusalue. Se on silloin vallitseva olotila. Epämukavuusalue on sitä, kun astut väliaikaisesti pois mukavuusalueeltasi. Helpoimmat esimerkit lienee tulevat urheilun saralta. Urheilija ei kehity ja paranna tulostaan, jos hän ei vieraile epämukavuusalueellaan säännöllisesti. Eli kansan kielellä rääkkää itseään välillä.
Epämukavuusalue muuttuu usean vierailun jälkeen mukavuusalueeksi ja silloin tiedät, että matka jatkuu eteenpäin.
Meillä kaikilla tavallisillakin tallaajilla on luontainen tahtotila kehittyä. Sehän alkaa jo lapsena. Haluamme oppia innoissamme kaikkea uutta ja mennä eteenpäin. Jos kehitystä ei tapahdu, tulee tilalle turhautuminen. Tämä sama jatkuu tietysti aikuisena. Toisilla kehittämisen ja kehittymisen halu näkyy vahvemmin kuin toisilla. Kaikkien ei suinkaan tarvitse olla kehitysosaston vetäjiä, hankkiutua urallaan jatkuvasti eteenpäin tai keksiä alvariinsa uusia innovaatioita. Ei, se ei tarkoita sitä. Epämukavuusalue ei myöskään tarkoita sitä, että uusi henkilö heitetään ensimmäisenä työpäivänään uusiin tehtäviin selviytymään yksin, suoraan syvään päätyyn. Oppiipahan oma-aloitteisuutta ja kysymään. Meidän organisaatiossammehan on syytä olla itseohjautuva. Ei, se ei tarkoita sitäkään.
Itsensä kehittäminen ja itsensä johtamisen tarkastelu on mainio keino hivuttaa itsensä välillä epämukavuusalueelle. Siitä kannattaa tehdä siis tehdä rutiini. Vieraile epämukavuusalueellasi säännöllisesti ja hallitusti. Haasta välillä itseäsi. Kehittymisesi voi olla ihan pienistä asioista aina isompiin projekteihin. Se on täysin sinusta kiinni. Valitse oma tyylisi. Epämukavuusalue muuttuu usean vierailun jälkeen mukavuusalueeksi ja silloin tiedät, että matka jatkuu eteenpäin. Tuntuu muuten ihan taivaallisen hyvältä, kun saavutat jotain uutta. Kannattaa todellakin kokeilla.
Myös työympäristössä kannattaa miettiä epämukavuusalueen tehtäviä koko tiimin kannalta. Se voi olla vaikka sitä, että otetaan joitakin pieniä uusia toimintatapoja käyttöön. Epämukavuusalueen hyödyntäminen oikealla tavalla lisää tyytyväisyyttä ja energiaa tiimin jäseniin, mutta tietysti myös koko tiimiin yhteisönä. Eli siis astumalla oikealla tavalla rohkeasti ja säännöllisesti epämukavuusalueelle, saat paljon mukavuutta niin tehtäväkenttääsi kuin arjen askareisiin tai vaikka harrastukseen. Haasta itseäsi ja haasta muita! Ja palkitse itsesi pienistäkin onnistumisista. Se ruokkii jatkamaan edelleen.
